Elokuva-arvio: Jossain on valo joka ei sammu

Mai on nähnyt Lauri-Matti Parppein loistavan ohjaajadebyytin Jossain on valo joka ei sammu. Elokuva yllätti läsnäolollaan, musiikillaan ja hiljaisella kauneudellaan.

Kansikuva: Tero Ahonen. Elokuvatuotantoyhtiö Made. 2025.

Elokuva seuraa huilisti Paulia (Samuel Kujala), joka palaa kotikaupunkiinsa Raumalle psyykkisen romahduksen jälkeen. Siellä hän kohtaa uudelleen vanhan luokkatoverinsa Iiriksen (Anna Rosaliina Kauno), ja yhdessä he alkavat tehdä kokeellista musiikkia – raakaa, outoa, kaunista ja ennen kaikkea spontaania.

Juuri musiikki nousee elokuvassa erityisesti esiin. Ohjaaja Lauri-Matti Parppei on työstänyt musiikin yhdessä näyttelijöiden kanssa, ja se on äänitetty kuvauksien aikana. Lopputulos tuntuu aidolta ja elävältä. Syksyinen Rauma toimii täydellisenä taustana. Syksyn hiljainen tunnelma hiipii jokaiseen kuvaan, ja katsoja imaistaan mukaan pienen kaupungin ilmapiiriin. Visuaalinen toteutus on tunnelmallinen ja täynnä melankolista kauneutta.

Olisin mielelläni tutustunut syvemmin hahmoon nimeltä Sini, jota esittää Camille Auer. Hän on mukana bändissä ja tuo iloa sivuroolissaan – mutta hahmossa olisi ollut potentiaalia paljon enempäänkin. Samuel Kujala tekee hienon roolisuorituksen Paulina. Hän onnistuu ilmentämään sisäistä ristiriitaa ja epävarmuutta siitä, mitä hän oikeasti haluaa elämältään, hillitysti mutta koskettavasti.

Suosittelen lämpimästi Jossain on valo joka ei sammu – en vain sen kauniin musiikin ja vahvojen visuaalisten kuvien vuoksi, vaan myös siksi, miten se kuvaa yhteyttä, haavoittuvuutta ja taiteen yhdistävää voimaa.

Mai Skön, Kelaamon toimitus.