Anton Kostrovin omintakeinen toimintaelokuva Punainen Planeetta kertoo näyttelijästä, jonka kostonhimo vie palkkatappajaksi. 80-luvulle sijoittuva elokuva syntyi Antonin opiskellessa Helsingin Medialukiossa. Elokuvaa tehtiin kolme vuotta kymmenen hengen työryhmän voimin. Anton kertoi Kelaamolle, miten projekti syntyi ja mitä oppeja prosessista jäi käteen.
Miten olet päätynyt tekemään elokuvia?
Omasta tahdosta olen lähtenyt tekemään elokuvia. Olen aina ollut kiinnostunut elokuvista ja niiden tekemisestä. Itse toteuttaminen on ollut myös todella opettavaista.
Miten elokuvaprojekti lähti käyntiin?
Tulin lukioon ja pääsin kivalle luokalle. Luokkalaisten kanssa lähdettiin kuvaamaan kaikenlaista. Minulla oli myös tähtäimessä, että lukion aikana haluan toteuttaa isomman projektin, ja kun kerta luokkakavereissa oli paljon potentiaalia, niin se tuntui hyvältä.
Mulla on YouTubessa Sotamies François niminen pätkä, josta ideoitiin kaverin kanssa kymmenenosainen minisarja, mutta se osoittautui liian monimutkaiseksi toteuttaa. Sarjan käsikirjoituksessa oli hahmo, jonka pohjalta päädyin kirjoittamaan Punaisen Planeetan.
Mainostatte elokuvaa B-elokuvana. Mikä suhde sinulla on B-elokuvaan?
Ei varsinaisesti B-elokuvaan, vaan enemmänkin spagettilänkkäreihin. Kun mietin, niin en oikeastaan noita B-leffoja itsessään fanita. Elokuva (Punainen Planeetta) muovautui B-elokuvaksi ehkä siitä, että siinä on vähän kornia näyttelemistä. Lapsuudessa ovat spagettilänkkäreiden lisäksi enemmänkin kiinnostaneet muut westernit ja Bond-leffat.
Jokainen ottaa vaikutteita muilta, joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Mistä olet saanut vaikutteita?
Tarantinon ja Scorsesen leffoista olen ottanut paljon innoitetta. Alitajuisesti varmasti myös muualta. Guy Richien elokuva The Gentleman, joka tuli teattereihin 2020 oli sellainen, josta ammensin paljon inspiraatiota. Kävin katsomassa sen kaksi kertaa leffassa. En ollenkaan odottanut sellaista, etenkin kun se on vähän semmoinen aivot narikkaan toiminta leffa, mutta on kyllä tosi hyvä.
Lavastus oli hienosti toteutettu ja suurin osa elokuvasta tapahtuu yhden huoneen sisällä. Kerro siitä lisää.
Se, että elokuva kuvataan yhdessä huoneessa lähti ihan alusta asti. Alunperin sen piti olla bambuhuone, missä on sellaisia suoria bambuja. Kävin katsomassa netistä mistä sellaisia saisi, ja eihän niitä löydy oikein mistään. Pitää mennä viidakkoon tai ne maksaa kymmeniätuhansia euroja. Se oli varmaan puolitoista vuotta viiva vuoden mietinnässä rakentaa juuri tällainen huone just kun siinä pystyy hallitsemaan kaiken. Ja kun meidän koulussa (Helsingin Medialukio) on mediastudio, niin mietin että se olisi synti, jos sitä ei käyttäisi ja siihen sitten rakennettiin tämä huone. Pienellä budjetilla me se rakennettiin ja jos studion olisi vuokrannut, niin se olisi maksanut tuhansia euroja.
Valaistuksesta sen verran, että nyt kun ajattelee taaksepäin, niin se oli ehkä sellainen mistä tiedettiin vähiten, mutta meillä oli valoja käytössä ja me käytettiin niitä.
Projektia työstettiin kolme vuotta, mutta kuinka kauan itse kuvauksiin meni?
Kaksi viikkoa oltiin mediastudiossa. Yksi viikko rakennettiin ja toinen viikko kuvattiin. Sitten näitä yksittäisiä takaumia kuvattiin kun ihmisillä oli aikaa.
Mikä Punainen planeetta -elokuvan tekemisessä oli haastavinta?
Varmaankin se, että vie homman loppuun. On helppo aloittaa ja ideoida ja käsikirjoittaa, mutta sitten se valtava prosessi pitää viedä maaliin. Indietekijänä kun kaikki pitää hoitaa itse. Se, että uskoo siihen ja leikkaa sen loppuun niin ei tapahdu noin vaan. Oli tosi lähellä, että elokuva olisi jäänyt editointipöydälle.
Mikä sitten oli parasta?
Varmaankin käsikirjoituksen tuominen eloon. Ja kuvauspäivät oli parhautta. Kaikki tommoinen ihmisten kanssa työskentely on kyllä kivaa.
Onko tämän elokuvan teosta jäänyt käteen sellainen oppi minkä viet mukanasi seuraavaan projektiin?
Enemmän panostusta, enemmän hiomista. Kärsivällisyys on kaikki kaikessa.
Steve Jobsin sitaatti innostaa minua todella paljon. Se menee suunnilleen näin: “Kaikki mikä ikinä on rakennettu tähän maailmaan on sellaisten ihmisten tekemiä ketkä ei ole mitenkään parempia tai älykkäämpiä kun sinä itse. Ne ovat vaan tehneet sen alusta asti ja vieneet sen loppuun”.
Mitä vinkkejä voit antaa ensimmäistä elokuvaprojektiaan työstävälle? Mitä on erityisesti hyvä pitää mielessä?
Lähtee vaan mun mielestä tekemään, se varmuus syntyy tekemisen kautta.
Oman tekijäporukan löytäminen ja luottamus toisiin on kaiken tärkeintä. Ollaan tässä yhdessä ja yhdessä tehdään loppuun asti!
Onko suunnitteilla uusia elokuvaprojekteja?
Minulla on nyt yksi suurempi käsikirjoitusprojekti mietinnässä. Se on suomalainen elämäkertaelokuva, joka sijoittuu gangsterimaailmaan, mutta sen enempää en voi vielä kertoa.
