Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin 2020 julistetaide
Julistetaide by Edith Hammar

Rakkautta ja anarkiaa -tuotantotiimin haastattelu

Mannerheimintiellä on aurinkoinen iltapäivä ja vuoden paras aika helsinkiläiselle elokuvan ystävälle. Olen matkalla tapaamaan Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin tuotantotiimiä festarihumun keskelle. Lasipalatsin edustalla seisoo käsidesipiste ja vaaleanpunainen munkkibaari. Kun käyn Bio Rexiin sisään, portaikon edessä minua odottaa seuraava käsidesipiste. Aulassa on hiljaista. Salista kaikuu väliseinien vaimentamia ääniä –  näytös lienee juuri alkanut. Ylälämpiössä minua tervehtivät lämpimästi festivaalin tuottaja Veera Kotila, tuotantoassistentti Elisa Kääriäinen sekä tapahtuma- ja markkinointikoordinaattori Anni Kekki. Aikeenani on haastatella tiimin jäseniä heidän työnkuvastaan tänä vuonna varsin poikkeuksellisissa olosuhteissa järjestetyn festivaalin parissa, ja toisaalta Rakkautta ja anarkiaa -yhdistyksen toiminnasta ylipäätään. Aloitan haastattelun kysymällä tiimiltä heidän koulutustaustoistaan ja siitä, miten he ovat päätyneet festivaalille töihin.

Rakkautta, anarkiaa ja monen alan osaamista

Kotila on valmistunut humanistisesta ammattikorkeakoulusta kulttuurituottajaksi. Hän teki viimeisen kouluharjoittelunsa Season Film Festivalilla, ja jatkoi siitä suoraan R&A:n leipiin töihin. Myös Kääriäinen teki harjoittelujakson Seasoneilla, mistä eteni viime vuonna Kotilan avuksi tuotantoassistentin tehtäviin. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi sivuaineenaan elokuva- ja televisiotutkimus. Kekki puolestaan on saapunut festaritiimiin eri reittiä – hänen työtaustansa Korjaamo Kinon teatterivastaavana ja tätä kautta R&A:n yhteistyökumppanina johdatti hänet tänä vuonna ensimmäistä kertaa festivaalin tapahtuma- ja markkinointikoordinaattoriksi. Rakkautta ja anarkiaa tekemässä on monimuotoinen tiimi, jonka osaamisalueet ja koulutustaustat ovat perin erilaisia keskenään. “Meitä kaikkia yhdistää se että elokuva kiinnostaa ja elokuvia rakastetaan, ihan sama mikä tausta muuten on” Kääriäinen tiivistää.

Rakkautta ja anarkiaa -festivaalia on yleisölle tekemässä 25 työntekijää ja noin 170 talkoolaista. Vilkkaiden festivaaliviikkojen ulkopuolella on toiminta hiljaisempaa – yhdistyksellä on vain neljä ympärivuotista työntekijää, joista Kotila on yksi. Läpi vuoden töissä ovat hänen lisäkseen toiminnanjohtaja Anna Möttölä, taiteellinen johtaja Pekka Lanerva ja ohjelmistokoordinaattori Outi Rehn. “Muut pestit vaihtelee sitten muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen, plus tietenkin talkoolaiset”, Kotila selittää. Tänä vuonna talkoolaisia on yhtä paljon kuin aikaisempina vuosina, mutta kotiinjäämisiä lyhyellä varoitusajalla on luonnollisesti tullut tavallista enemmän. Tiimin jäsenistä moni on itsekin aloittanut työnsä festarilla talkoolaisena, ja tänä vuonna he ovat sairaustapausten sattuessa päässeet tuuraamaan talkoohommissa tarpeen mukaan. Talkoolaisten tärkeä työpanos on siis tuttu. “Ollaan oltu ihan nöyrinä meidän talkoolaisten edessä”, Kääräinen kertoo. “Se on kuitenkin se joukko joka täällä kohtaa eniten ihmisiä”, Kotila lisää. 

Kekki kertoo, että etenkin tänä vuonna on työskentely festivaalin aikana vaatinut nopeaa reagointikykyä ja joustamista:  “Siinä missä ennen festivaalia ollaan kaikki yhdessä toimistolla, jakaudutaan festareilla erilaisiin tiimeihin. Koko ajan pitää olla valmiina hyppäämään paikasta toiseen auttamaan jotain toista tiimiä.” Kotila kertoo siitä, miten ennen festivaaliviikkoa toimistolla tehdään pitkää päivää ja to do -listat tuntuvat loputtomilta. Toisaalta hyvin valmistelluilla festivaaleilla on ilo tehdä töitä. “Kun festari käynnistyy ja kaikki on tehty, on se kuin juna kulkisi ja me seuraisimme perässä”, Kotila hymyilee. Kaikista parasta hänestä on nähdä ihmisten innostus elokuvissa.  Hän kertoo sydäntänsä lämmittävän, kun festarin aikana saa seurata näytöksestä toiseen juoksevien leffafanien kulkua ympäri kaupunkia. Kääriäinen komppaa: “Kyllä nää festarit on parasta aikaa tässä työssä.”

Ohjelmiston koontia ja hallintohommia

Kotila kertoo ensimmäisten festarinjälkeisten kuukausien kuluvan pitkälti purkutyön parissa: Festivaalin kulkua ja lipunmyyntilukuja käydään läpi, yhteistyökumppaneille välitetään kiitoksia ja raportteja. Raporttien kokoamisen lomassa alkaa yleensä jo uusien apurahahakemusten valmistelu. Jouluun asti kuluu aika toimistolla hallinnollisen työn parissa, mutta vuodenvaihteen jälkeen alkaa uuden suunnittelu: Season Film Festivaalia aletaan järjestää jo tammikuussa, ja sen loputtua työt R&A:n parissa ovatkin jo täydessä vauhdissa. Jo syksyn mittaan alkaa festaritiimi kiertää kansainvälisiä elokuvafestivaaleja Göteborgista Venetsiaan tehden pohjatyötä festivaalin ohjelmiston kokoamiseksi. Kuratointityö on matkoilla intensiivistä: Ohjelmistokoordinaattori Outi Rehn tapaa kansainvälisiä levittäjiä sillä välin kun muu tiimi istuu aamusta iltaan elokuvanäytöksissä ja ammattilaistapahtumissa. Kotila kertoo, että R&A:n taiteellinen johtaja Pekka Lanerva saattaa matkojen aikana katsoa kuusikin elokuvaa päivässä. 

Vaikka Lanerva tekee lopulliset valinnat ohjelmiston pitkistä elokuvista, saa koko tiimi osallistua ohjelmiston kokoamiseen oman ehtimisensä mukaan. Toimistolla keskustellaan paljon elokuvista ja jaetaan eriäviäkin mielipiteitä. “Kaikilla on erilainen maku”, Kääräinen toteaa. “Mikä on vaan hyvä, sillä eihän meidän yleisökään oo mitenkään yhtenäinen”, Kotila huomauttaa. Tänä vuonna on ohjelmistoon valikoitunut noin 140 pitkää elokuvaa ja yli 170 lyhytelokuvaa. Ohjelmistossa ei olla kaihdettu rankkoja teemoja. “R&A on aina ollut erittäin anarkistinen, ja tuonut sellaisia elokuvia mitä ei oo muuten saanut nähdä”, Kotila kertoo. Hän lisää, että festivaalin taiteellisena johtajana Lanerva on halunnut näyttää elokuvia vaikeistakin aiheista. Suomalaiselle elokuvalevitykselle yleisestä linjasta poiketen hän on myös välttänyt Hollywoodin valtavirtaa. “Joo, Pekka aina sanoo että Titanicia ei voitais näyttää”, Kääriäinen nauraa. Kohahduttavia aiheita ei R&A:lla pelätä, mutta Kääriäinen huomauttaa, että jos tekijästä tulisi tietoon jotakin ongelmallista, esimerkiksi rasistista toimintaa tai metoo-keskustelussa esiin nousseita ongelmia, ei hän kokisi että tämän elokuvia voitaisiin festivaalilla esittää, vaikka elokuva itsessään olisi kuinka hieno. Kotila on samaa mieltä: “R&A:lla on tosi vahvat arvot moniäänisyydessä ja tasa-arvossa, niin rajanveto on selkee tällaisten asioiden suhteen.” Kotila itse on ennen kaikkea vastuussa R&A -shorts -lyhytelokuvaohjelmistosta. Sinne hän pyrkii vuosi toisensa jälkeen valikoimaan mahdollisimman laajan kattauksen uutta eurooppalaista lyhytelokuvaa. Myös lyhytelokuvaohjelmistossa käsitellyt teemat ovat usein haastavia, rankkojakin. “Onhan tän vuoden lyhäriohjelmisto hyvin synkkä”, Kotila naurahtaa. “Mut ehkä tänä vuonna kun lyhytelokuvanäytöksiin on koostanut sitä sarjaa, ja siinä on monta eri tarinaa, niin on miettinyt sellasta balanssia, että haluuko että jokainen niistä on ihan tosi synkkä, vai oisko siellä pieniä valopilkahduksia välissä”, hän selittää, ja jatkaa: “Ihmiset tänä vuonna kaipaa sellasta toiveikkuutta.”

Elokuvakasvatusta pandemian aikaan

Haastatteluun Kotila sapui avaamasta iltapäivän Pulpettikino-näytöstä koululaisryhmälle. Pulpettikino-näytökset ovat vuodesta 2011 R&A:n toimintaan kuulunut elokuvakasvatushanke, jonka tarkoituksena on järjestää ilmaisia elokuvanäytöksiä kouluikäisille festivaalin aikana. Näytöksiä on tarjolla kohdeyleisöille suurella ikähaarukalla: Pulpettikino kokoaa kohdennettua ohjelmaa päiväkoti-ikäisistä lukioon saakka. Tänä vuonna esitettiin pienimmille lapsille kattaus uutta eurooppalaisia lyhytanimaatioita, kun lukiolaisille puolestaan rodullistetun transnaisen kokemukseen keskittyvää dokumenttia Kelet, joka tekee näkyväksi suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuvaa rakenteellista syrjintää. Tunku Pulpettikinon näytöksiin on vuosi toisensa jälkeen ollut niin suurta, että Kotilan on täytynyt arpoa osallistumaan pääsevät luokat. Hän kertoo, että ensisijaisen tärkeää on ollut pitää toiminta maksuttomana, koska koulujen resurssit kulttuuritoimintaan ovat niin rajalliset. Tavallisesti on festivaaliviikon aikana yli 5000 pääkaupunkiseudun lasta osallistunut Pulpettikinon näytöksiin. Tänä vuonna luku on koronatoimenpiteiden vuoksi huomattavasti pienempi. Kuten kaikissa näytöksissä, on salikapasiteetti rajattu 30 prosenttiin – lapset istuvat erillään, ja ensimmäistä kertaa on pitänyt huomioida se, etteivät eri koulujen ryhmät sekoitu keskenään.

Pandemia-ajan vaikutus näkyy jokaisessa näytöksessä. Käsidesiä löytyy sisäänkäynneiltä ja salin edustoilta. Salipaikoista vain joka kolmas myydään, ja lopuissa on kiinni “Istuin ei käytössä” -lappu. Korona toi tämän vuoden festivaalituotantoon paljon haasteita ja muutoksia, joihin tiimin on täytynyt reagoida nopeasti. Kotila kertoo, että keväällä siirryttiin R&A:n toimistolla etätöihin juuri ennen kuin syksyn festivaalin ohjelmiston kokoamisen oli määrä alkaa toden teolla. Ohjelmiston kokoamistyötä vaikeutti tänä vuonna se, kun suuria kansainvälisiä elokuvafestivaaleja jäi järjestämättä: esimerkiksi yksi elokuva-alan merkittävimmistä tapahtumista, Cannes, peruttiin. Myös R&A:n oma, keväinen sisarfestivaali Season Film Festival jouduttiin tänä vuonna yleisötapahtumien rajoitusten vuoksi perumaan kokonaan. Se oli festaritiimille tiukka paikka. Tiimin on täytynyt mukautua vallitsevaan tilanteeseen ja joustaa nopeasti viranomaisten ohjeistuksen mukaan. Esimerkiksi kaikki iltaohjelma jouduttiin tältä vuodelta perumaan. Siinä missä festivaaliin on tavallisesti kuulunut laaja kattaus erilaisia keskustelutilaisuuksia, tekijävierailuita ja klubeja, oli tänä vuonna olosuhteiden pakosta itse elokuva keskiössä. Joka ikistä päätöstä tehdessä on pitänyt ottaa huomioon koronatilanne. Kekki kertoo, että oma haasteensa on ollut myös poikkeuksellisen tilanteen vaatimista turvallisuustoimista viestiminen ulospäin johdonmukaisesti. Ensimmäistä kertaa on festivaalin ohjelmistoon kuulunut online-näytöksiä, ja myös riskiryhmäläisille järjestetään omia näytöksiään. Vuosi on toden teolla poikkeuksellinen. Kotilan mukaan poikkeuksellisesta tilanteesta ollaan festivaaleilla selvitty kuitenkin hyvin rauhallisen suhtautumisen ja vahvan johdon ansiosta.  “Huomaa, että kaikki vetää yhtä köyttä tiukassa paikassa”, Kääriäinen toteaa muistellessaan, miten edellisenä iltana festivaalin toiminnanjohtaja ja taiteellinen johtaja ovat omin käsin olleet asettelemassa turvavälilappuja Bio Rexin katsomoon. Kotila korostaa, että ensisijaisen tärkeää tänä vuonna on ollut tehdä vastuullista ja turvallista tapahtumaa. Rakkautta ja anarkiaa on Suomen suurimpana elokuvatapahtumana vakiinnuttanut kävijämääränsä noin 60 000 myytyyn lippuun vuodessa. Tämän vuoden lukemia Kotila ei kuitenkaan lähde arvuuttelemaan. “Se ei nyt ole ihan ykkösasiakaan”, hän toteaa itsevarmasti.

Tulevaisuudennäkymiä ja lämmintä kunnianhimoa

Tiimi toivoo kovasti, että ensi vuonna festivaali päästäisiin järjestämään normaalimmissa olosuhteissa: salikapasiteetit olisivat suuremmat, enemmän ihmisiä pääsisi elokuviin, tekijävieraita saataisiin taas paikalle. Kekki kertoo, miten tämä vuosi on kristalisoinut sen, kuinka tärkeää ihmisten on päästä kokoontumaan yhteen taide-elämysten pariin. “Tän vuoden verkkonäytökset on ollut saavutettavuuden kannalta kiinnostavia, mutta niiden myötä on myös tajunnut, kuinka merkityksellistä on päästä saliin istumaan yhdessä”, hän kuvailee. Pitemmällä tähtäimellä Kotila näkee kehitysmahdollisuuksia R&A:n valtakunnallisessa toiminnassa. Tähän kuuluu Rakkautta ja anarkiaa -kiertuetoiminta, joka aloitettiin vuonna 2016. Syksyllä käynnistyvä R&A -kiertue tuo ohjelmiston helmiä Helsingin festivaalilevityksen jälkeen teattereihin muihin Suomen kaupunkeihin. R&A -yhdistys välittää esityskopiot ja markkinointimateriaalit erilaisille elokuvakerhoille ja maakuntateattereille, jotka sitten järjestävät näytöksiä. Kotila kertoo kiertueen taustasta: “Tajuttiin, että se on vähän järjetöntä maahantuoda 170 pitkää elokuvaa ja lähettää ne sitten heti festarin jälkeen pois. Nykyään neuvotellaan pienestä osasta elokuvia esitysoikeudet niin, että niitä voidaan nähdä ympäri Suomen, mikä tekee R&A:sta valtakunnallisen.” Tiimi toivoo kasvua myös ympärivuotiseen toimintaan, kuten Season Film Festivaliin. “Paljon on yleisöä, jotka ei vielä osaa yhdistää näitä festareita”, Kotila harmittelee. 

Koronavuoden vaikutusten ohella vuoden 2020 Rakkautta ja anarkiaa oli muistakin syistä historiallinen. Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun R&A saavutti viime vuonna allekirjoittamansa 5050×2020 -tavoitteen. Se tarkoittaa, että yli puolet festivaalin tänä vuonna esittämistä elokuvista on naisten tai muunsukupuolisten ohjaamia. Kääriäinen huomauttaa, että R&A on aina historiansa alusta lähtien tähdännyt moniäänisyyteen ja monimuotoisuuteen ohjelmistossaan. “On tosi hienoa nähdä kaiken sen konkreettisen työn tulos”, hän kommentoi tämänvuotista virstanpylvästä. Aina on opittavaa ja kehittämisen varaa, tiimi toteaa. Festivaalilla on pysynyt paljon samoja tekijöitä vuodesta toiseen, mutta joka vuosi tulee mukaan myös uutta osaamista ja uusia toimintatapoja. Joka vuosi on uusia pestejä auki. “Että rohkeesti vaan hakemaan meille töihin!” Kotila kannustaa. Hän kertoo, että oli sitten töissä sitten osa vuosien varrella yhteen hitsautunutta tiimiä tai uusi harjoittelija, saa R&A:ssa paljon vastuuta ja mahdollisuuden tuoda omia ideoitaan esille. Kekki, joka on nyt ensimmäistä vuotta töissä R&A:n toimistolla, tuntuu allekirjoittavan nämä kannustuksen sanat. Hän kertoo, miten ensimmäistä kertaa toimiston arkea havainnoimassa on ollut mieletöntä huomata, miten kaikista on niin ihana tulla lomilta takaisin töihin. “Nautin siitä, ettei täällä ole sellaista hierarkkista ajatusta siitä, että on pomot, ja sitten on keskiporras, ja sitten on työmuurahaisia. Työn tekeminen tällaisessa lämmössä ja kunnianhimossa on todella antoisaa.”