Kuvan tekijät: tuottaja Emilia Haukka

Emilia Haukka on ollut tuottamassa Hannaleena Haurun esikoiselokuvaa Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset, Mikko Myllylahden lyhytelokuvaa Tiikeri, Elina Talvensaaren dokumenttielokuvaa Neiti Aika ja nyt jälkituotannossa olevaa Hamy Ramezanin Any Day Now –nimellä kansainvälisesti kulkevaa pitkää elokuvaa. Kohta kuvausvaiheessa ovat Juho Kuosmasen Hytti nro 6, Mikko Myllylahden Metsurin tarina ja Hannaleena Haurun Fucking with Nobody. Haastattelimme Emiliaa elokuvatuottajan työstä. Lue myös haastattelun toinen osa Elokuvatuotannon vaiheet.

Hei! Kuka olet ja missä olet töissä?

Olen Emilia Haukka ja olen töissä Elokuvayhtiö Aamu –nimisessä elokuvatuotantoyhtiössä. Aloitin siellä vähän yli neljä vuotta sitten tuotantokoordinaattorina ja nyt työskentelen siellä tuottajana.

Ensilumi-elokuvan päätähdet
Hamy Ramezanin ohjaus Ensilumi on Aamu-yhtiön tuotantoa. Kuva: Elokuvayhtiö Aamu

Millaista sun työ on – mitä olet vaikka tällä viikolla töissä tehnyt?

Tuottajan työ on usean eri vaiheissa olevan projektin samanaikaista eteenpäin viemistä, niissä eri vaiheissaan. Epämääräinen ja ympäripyöreä vastaus ehkä, mutta se kuvastaa sitä mitä se todellisuus on!

Tämän viikon alkupuolella esimerkiksi kirjoitin loppuselvitystä yhdestä tuesta AVEKille. Me saatiin noin vuosi sitten DigiDemo -tuki lyhyen nettisarjakonseptin demon tekemiseen. Se kuvattiin viime syyskuun alussa, ja nyt oli aika tehdä loppuselvitys. Seuraavat askeleet on sitten viedä se eteenpäin ja tarjota televisiokanavalle, ottaisivatko he sen itselleen tuotantoon.

Samaan aikaan me tehdään roolitusta Mikko Myllylahden Metsurin tarina –elokuvaan, joka on tällä hetkellä kehittelyn loppuvaiheessa. Meillä on ensi viikolla tulossa siihen näyttelijöiden koekuvauksia, ja mun piti säätää aikatauluja koekuvaustilan ja näyttelijöiden kanssa.

Sitten olen tällä viikolla saanut tiedon, että Hannaleenan (Hauru) seuraava elokuvaprojekti on saanut rahoituksen! Sen takia mun piti alkaa järjestää ensi viikolle matkoja sekä itselleni että elokuvan ohjaajalle ja toiselle käsikirjoittajalle, sillä me lähdetään viikoksi Venetsiaan workshoppiin kehittämään projektia eteenpäin.

Olen ollut myös esittelemässä Hamy Ramezanin vuonna 2020 valmistuvaa Any Day Now –elokuvaa sen kotimaisen levittäjän asiakastapahtumassa, missä me kerrottiin elokuvasta levittäjän asiakkaille, eli eri puolilta Suomea tulleille elokuvateattereiden edustajille ja ohjelmavastaaville.

Sitten olen lähtenyt selvittämään yhtä meidän elokuvaprojektia varten, liittyykö yhteen olemassa olevaan hahmoon jotain tekijänoikeuksia vai voimmeko me vapaasti mainita sen hahmon elokuvassa ilman, että loukkaamme olemassa olevaa tekijänoikeutta.

Lisäksi olen suunnitellut kansainvälistä rahoitusta Mikko Myllylahden pitkälle elokuvalle. Me ollaan juuri vahvistettu sen kotimainen rahoitus. Nyt olen käynyt läpi, miten me lähdetään ulkomailta hakemaan sille rahoitusta, selvittänyt mitkä hakuajat on eri maissa mistä me haluttaisiin sille rahoitusta hakea. Kun ulkomailta haetaan rahaa elokuvalle, niin pitää miettiä myös mitä niin sanottuja elementtejä vaaditaan. Rahoituksen ehdoissa voi olla, että sieltä ulkomailta otetaan sitten vaikka työryhmää, esimerkiksi säveltäjä ja äänisuunnittelija tai siellä tehdään kuvan jälkituotantoa. Siinä pitää sitten miettiä, miten sen palapelin rakentaa: mitä elementtejä annetaan kenellekin, missä järjestyksessä kannattaa hakea ja mistä maista. Tässä nyt muutamia asioita!

Onko tuottajan työstä jotain yleistä väärinkäsitystä, jonka haluaisit korjata?

Ehkä se, että tuottaja ei ole yhtä kuin ihminen joka vain hankkii rahaa elokuvallesi. Ainakin itse haluan tuottajana olla myös tuki ja luova sparraaja. Jos olet ohjaaja tai käsikirjoittaja tai muu taiteellinen tekijä, niin tuottaja on ehkä yksi sun läheisimmistä työtovereista, sun tuki koko sen matkan. Se on myös henkistä tukemista, mukana olemista ja elämistä!

Ja ehkä liittyen siihen, että itse olen tehnyt aikaisemmin paljon tuotantokoordinaattorin töitä ja ollut koordinoimassa käytännön asioita, kohtaan usein väärinkäsityksen, että jos koordinoi käytännön asioita hyvin, on hyvä tuottaja. Omasta mielestäni hyvä tuottajuus on kuitenkin paljon enemmän. Mulla on toki kokemuksen kautta selkäytimessä, että asioita hoidetaan loogisesti ja ajallaan, eikä halu tehdä sitä osa-aluetta hyvin ole karissut muiden tuottajan tehtävien myötä. Koordinointi on ehkä yksi tuottajan työn näkyvämpiä asioita, siksi se huomataan.

Millaisia taitoja tai ominaisuuksia tuottaja tarvitsee?

Vähän edellisen jatkona sanoisin, että hyvä tuottaja ei ole se, joka hoitaa käytännön asiat, vaan osaa ottaa kokonaisvaltaisempaa koordinointityötä: sitä, että kokoaa ihmisiä, kokoaa työryhmän ja on mukana luomassa sellaista henkeä ja työilmapiiriä, jossa sitä elokuvaa saadaan tehtyä turvallisesti. Se ei ole vain sitä, että tässä on rahat, tehkää te elokuva.

Sanotaan myös, että perushumaanit taidot kuten kärsivällisyys ja kyky kuunnella ja kommunikoida. Ja myös sen taiteellisen vision ymmärtäminen ja kyky miettiä, miten joku asia voidaan tehdä käytännön tasolla. Lisäksi tuottajana pitää osata olla itseohjautuva ja osata säännellä omaa työaikaa ja jaksamista. Tuottajan työ on koko ajan käynnissä, ja kiireisimpinä vaiheina on osattava pitää välillä vapaata.

Elokuvaohjaaja Hannaleena Hauru ja tuottaja Emilia haukka istuvat vierekkäin

Ohjaaja Hannaleena Hauru ja tuottaja Emilia Haukka valmistautuvat pitchaamaan elokuvan “Fucking with Nobody” Venetsiassa lokakuussa 2019

Millainen on sun oma historia? Miten olet päätynyt nykyiseen työhösi?

Mun tie elokuvamaailmaan ei ole ollut suoraviivainen. Olen opiskellut kuvataidekasvatusta ja valmistunut yliopistosta taiteen maisteriksi, ja toiminut koko opiskeluajan elokuvan järjestökentällä. Opiskelin Lapin yliopistossa ja olin mukana Rovaniemen Cinema ry:ssä. Kun opiskelujen jälkeen muutin Helsinkiin, menin mukaan Euphoria Borealis ry:n ja pääsin kiinni elokuvien tekemiseen erilaisissa elokuvaworkshopeissa ja elokuvatapahtumissa. Silloin aloin innostua siitä, että elokuvien tekeminen ja niiden tekemisen mahdollistaminen olisi itselle mielekästä työtä. Tapasin Aamun tuottajan Jussi Rantamäen Hannaleena Haurun elokuvan Säälistäjät kuvauksissa, joissa me oltiin molemmat tekemässä tuotanto- ja järjestämistyötä pro bonona. Jossain vaiheessa uskaltauduin tarjoamaan itseäni tuotantoassistentiksi, ja sillä tiellä ollaan.

Millainen on sun mielestä hyvä tuotanto?

Haastava kysymys… Tavallaanhan tuotanto on hyvä, jos elokuva saadaan tehtyä. Mutta se ei välttämättä ole vielä hyvä tuotanto, koska elokuvat voidaan tehdä, vaikka asiat ei toimisikaan. Ehkä onnistunut tuotanto on sellainen, missä kaikilla on ollut hyvä olo omaa taiteellista tai teknistä työtään tehdessä. Tämä liittyy vahvasti työilmapiiriin ja kulttuuriin, mitä siihen kyseiseen elokuvatuotantoon luodaan. Kaikkien työryhmäläisten pitäisi kokea, että he ovat päässeet tekemään, eikä taistelemaan sen puolesta mitä he ovat siellä tekemässä.

Millaisen vinkin tuottajana antaisit vaikka aloittelevalle ohjaajalle?

Ehkä tärkeintä on muistaa, että elokuvan tekeminen ei tapahdu yhden ihmisen pään sisällä, vaan ihmisten välissä. Eli tavallaan mun tärkein vinkki on miettiä se oma työryhmä: kenen kanssa sä haluat tehdä, että te olette kaikki tekemässä samaa elokuvaa? Se on tärkein asia elokuvien tekemisessä kaiken kaikkiaan. Ja se pätee myös siihen, jos haluaa tuottajan elokuvalleen – ja suosittelen sitä kyllä ohjaajille, että pääset keskittymään siihen mikä on sulle tärkeää siinä tekemisessä.